Helmet-lukuhaaste 2021

Ylihuomenna pyörähtää käyntiin vuosi 2021 ~ ja sen myötä myös uusi Helmet-lukuhaaste.

Instagramissa jo vinkkasinkin – joten vinkkaan myös täällä blogin puolella, että tiesitkö Qyamian kirjojen olevan vallan sopivia kyseisessä haasteessa jopa useammankin kohdan täyttämiseen! 😋

Helmet-lukuhaasteen omilla nettisivuilla todetaan, että ”Lukuhaasteen tavoite on antaa uusia näkökulmia, innostaa ja yllättää lukija.” Myös nämä täyttyvät Qyamian kirjojen parissa, siitä todisteena ovat ihanat lukijapalautteet, joita olen saanut ~ lämmin kiitos niistä! 💚 (Tarkoitukseni onkin lähiaikoina julkaista Falqure Kahlittu -kirjastani tulleita palautteita, mutta Zequera Kätketystä niitä pääset jo lukemaan kotisivuiltani.)

Mutta tässä tosiaan lista niistä Helmet-lukuhaasteen kohdista, joista voit halutessasi valita mieleisesi, mitä tai joita lähtisit Qyamian kirjojen avulla päihittämään. 

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan: Zequera Kätketty
6. Kirja kertoo rakkaudesta: Zequera Kätketty
8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa: Zequera Kätketty & Falqure Kahlittu
12. Kirjassa ollaan metsässä: Zequera Kätketty & Falqure Kahlittu
14. Kirja on osa kirjasarjaa: Zequera Kätketty & Falqure Kahlittu
16. Kirjassa eletään ilman sähköä: Zequera Kätketty & Falqure Kahlittu
17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi: Zequera Kätketty
29. Kirjan henkilön elämä muuttuu: Zequera Kätketty & Falqure Kahlittu
33. Kirjassa opetetaan jokin taito: Zequera Kätketty (tarinassa kirjan henkilö opettaa toiselle henkilölle taidon, lukijalle taitoa ei opeteta…)
34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa: Zequera Kätketty & Falqure Kahlittu
45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija: Zequera Kätketty & Falqure Kahlittu

Kokonaiseen listaan ja lukuhaasteen esittelyyn pääset tästä: Helmet-lukuhaaste 2021.


Oikein ihanaa pian alkavaa uutta kirjavuotta kaikille ja iloista Uuden Vuoden juhlaa! ✨

Lämmöllä toivottelee,

Joulutervehdykseni sinulle 💖

Sepäs onkin jälleen tämän örkin suosikkivuodenaika, eli joulu ja Örkkien Valonjuhla! Vuodet ne vain vierii kuin huomaamatta ja tuntuu, että ainahan se on joulu ~ vaan sehän sopii vallan mainiosti. 💖

Tein teille pienen "Skessan jouluvideon", jonka voitte käydä katsomassa YouTubesta TÄMÄN linkin kautta. Kannattaa ihmeessä käydä tsekkaamassa! 😄 (Pahoittelen kuitenkin kuvan heikkoa laatua, kun lisävalaistuksesta huolimatta oli liian hämärää videon kuvaamiseen... Mutta onneksi video tulvii valoisia tonttuja!)

Lisäksi jos tahdotte kuulla lisää Örkkien Valonjuhlasta, niin luen siitä teille (jo vähän vanhemmalla videolla) Zequera Kätketty esikoisteoksestani luvun 17. yhteydessä. Kyseistä lukua pääsette halutessanne kuuntelemaan suoraan TÄSTÄ.

Toivottavasti teillä kaikilla on hetki aikaa nauttia joulunajasta, vietitte sitten joulua tai jotain muuta ~ tai ehkä ette mitään ~ mutta hetkeksi on välillä hyvä pysähtyä ja miettiä, mistä on kiitollinen. Itse olen kiitollinen teille, lukijoilleni. Kiitos, kun matkaatte kanssani Qyamiassa. 🙏

Hyvää joulua ~ hyvää Örkkien Valonjuhlaa! ✨

Toivottelee,

Örkkejä, sankareita ja hirviöitä

Pahoittelen blogini viimeaikaista hiljaisuutta… Minulla olisi paljonkin aiheita, joista tahtoisin teille kirjoittaa, mutta ne ovat jollain tapaa niin "laajoja" aihealueita, etten ole pystynyt keskittymään riittävästi niistä bloggauksen suunnitteluun. Tiedän, että jos alan jostain asiasta teille juurta jaksain selostamaan, niin ettehän te mitenkään jaksa lukea moista kilometrin pituista postausta. Ja kun pohtimani aiheet ovat sellaisia, ettei niistä sovi mitään kovin kevyesti ja puolihuolimattomasti kirjoittaa, vaan täytyisi huolella perehtyä tiivistämään kaikki olennainen sopivan (luettavan) mittaiseksi tekstiksi… niin olen jumittunut ja ollut vain bloggaamatta mitään. 

Jos päälleni on langennut bloggausjumi, niin pitkään elämääni haitannut lukujumi on sen sijaan helpottanut. Marraskuussa en kuitenkaan lukenut yhtä paljon kuin lokakuussa, mutta luin sentään jotain – mm. toisen (uudemman) Beowulfin suomennoksen. Beowulf onkin yksi niistä aiheista, joista olen suunnitellut kirjoittavani ihan oman bloggauksen, koska aihe on todella kiehtova. Jollain tapaa Beowulf upposi jopa omaan henkilökohtaiseen elämääni… ja syvemmälle kuin mitä voisi ikinä kuvitella. Harvat kirjat onnistuvat tekemään minuun todella suuren vaikutuksen, ja yleensä juuri suurimman vaikutuksen tekeekin kirja, jolta en sitä olisi osannut ennalta odottaa. Juuri sellainen oli Beowulf! 

Kaksi eri suomennosta Beowulf -sankarieepoksesta.

Örkkikirjat toki vetoavat minuun aina, mutta sellaisia ei kovinkaan paljon löydy. Kun ääneen kaipailin itselleni jotain rentoa bloggausaihetta Indieklubin puolella, niin Anna Kaija siellä ehdotti, että josko kirjoittaisin tämän hetken suosikkiörkkikirjoista. Aihe on ihana – mutta lopulta aika suppea, kun niitä kirjoja on niin vähän. Ja ne kaikki suosikit on jo aikoja sitten luettuja ja teille kerrottuja… Olisi niin tavattoman upeaa törmätä johonkin suomenkieliseen uuteen örkkikirjaan, joka veisi minut täysin mukanaan. Sellaiseen, jossa örkit elävät aitoa elämää – eivätkä vain tappaakseen. Vaikka siihenhän Qyamian Örkitkin osaltaan syyllistyvät, olemaan armottomia "tappokoneita", mutta näiden kulissien takana heidän elämänsä on jotain ihan muuta. Voi kunpa kaikki örkeistä kirjoittavat ymmärtäisivät raottaa tuota verhoa sinne örkkien todelliseen, syvimpään elämään, kuten itse olen parhaani mukaan yrittänyt Qyamian kirjoissa tehdä. 

Örkkikirjoja parhaimmillaan:
Warcraft -leffatietokirja ja
Warcraft – Durotan fantasiaromaani.

Toki sellaisiakin kirjoja löytyy! Täällä blogissakin moneen kertaan mainitsemani Warcraft – Durotan on örkkikirja vailla vertaa, ja siinä päästään ihan täysillä mukaan örkkien todelliseen elämään. Koko kirja kertoo nimenomaan örkeistä ja heidän taistelustaan selviytyä ilman, että tarvitsisi olla jatkuvasti tappamassa. Warcraftin örkkien elämä ihmisten keskuudessa on tuossa tarinassa vasta edessäpäin, mikä tekee kirjasta todella spesiaalin. Suosittelen sitä kaikille! Löytyy varmasti lähes joka kirjastosta, aikuisten puolelta fantasiahyllystä. (Kirj. Golden, Christie.)

Löysin hiljattain aivan sattumalta suomalaisen indiekirjasarjan, jossa ymmärtääkseni on mukana niin ikään örkkejä, ja tarkoitukseni on tutustua näihin kirjoihin tässä lähitulevaisuudessa. Varsinaisista "örkkikirjoista" ei nyt kuitenkaan taida olla kyse, vaan tarina sijoittuu maailmaan, jossa muiden fantasiarotujen lisäksi on myös örkkejä, mutta he eivät oman ennakko-oletukseni mukaan esiinny kovin merkittävässä roolissa. Odotan silti mielenkiinnolla tulevia lukukokemuksiani ja kerron varmasti kyseisistä kirjoista lisää, kunhan olen ne lukenut. Jääkööt nuo mainitut kirjat vielä mysteeriksi ja arvoitukseksi täällä blogissani, koska en juurikaan osaa niistä vielä tässä vaiheessa mitään teille kertoa – enkä täten tiedä, mistä näkökulmasta niitä uskaltaisin mahdollisesti suositella. 

Olen muuten luvannut kirjoittaa joulukuun aikana Indieklubin blogiin kirja-arvion englanninkielisestä örkkikirjasta Honor Among Orcs, mutta tällä hetkellä tuonne blogiin on erilaisia klubilaisten bloggauksia ihan jonoksi asti odottamassa, joten lähipäivinä kirja-arviotani ei ole sinne vielä tulossa. Kannattaa pysyä kuitenkin kuulolla ja tietenkin lukea Indieklubin blogia muutenkin – sieltä myös löytyy jo yksi aiemmin kirjoittamani hevosentuoksuinen kirja-arvio tätiratsastajille suunnatusta Älä anna minun pudota indiekirjasta, jonka on kirjoittanut Elina Aaltonen. 

Oikein ihanaa ja kirjaisaa joulunaikaa kaikille! 💖

Toivottelee,

Ps. Viime bloggauksessa malttamattomana odottelemani Falqure Kahlittu e-kirja on nyt ollut (painettujen kirjojen lisäksi) jo hetken aikaa saatavilla. Ja mikä parasta, e-kirja on vieläpä tarjouksessa koko joulukuun ajan! Voit tilata Falqure Kahlitun e-kirjana (ja lukea lukunäytteen) vaikkapa Elisa Kirjoista tai tutustua tarkemmin kirjasarjaani ja sen koko valikoimaan kotisivuillani. Lämmin kiitos mielenkiinnostanne! 

Mikä ihmeen Falqure Kahlittu?

Toisinkoiseni julkaisusta on kulunut nyt reippaasti yli kaksi viikkoa ja alan vihdoinkin hahmottaa, mitä on tapahtunut. Vaikka olen kääntänyt katseeni jo Qyamian kirjojen kolmanteen osaan, on vaikeaa ymmärtää ja uskoa todeksi, että toisinkoiseni on ihan oikeasti jo maailmalla. Uskon, että näinä päivinä kirja on löytänyt tiensä jo joidenkin lukijoidenkin käsiin asti, sillä pääsen stalkkaamaan kirjani myyntilukuja (en tilaajia, vain määriä) ja siellä ON tilauksia! 🎉 Kiitos siis kaikille mielenkiinnosta ja oikein paljon lukuiloa.

Hieman minua harmittaa se, ettei e-kirjani ole vielä ilmestynyt. Sen olisi pitänyt tulla noin kahdessa viikossa, mutta kohta hätyytellään jo kolmen viikon rajaa… Tämä ei ole enää minun käsissäni, joten en voi oikein asiaan vaikuttaa. Olisin toki voinut asettaa e-kirjalleni tarkan julkaisupäivän painettua kirjaani julkaistessa, mutta kuvittelin e-kirjani ilmestyvän nopeammin, mikäli en ala latelemaan ylimääräisiä "vaatimuksia". Esikoiseni kun tosiaan tupsahti e-kirjaksi noin viikossa, mutta toisinkoiseni antaa näkymä nyt odottaa itseään... Syvimmät pahoitteluni teille kaikille, jotka e-kirjaani odottelette. Se on kyllä tulossa ja ilmoittelen somessa näkyvästi, kunhan sitä pääsee tilaamaan.

Varmasti sieltä ruudun takaa löytyy myös teitä, jotka ette ole lukeneet esikoistani, Zequera Kätkettyä. Joten hei vaan! 😊 Ja te ehkä mietitte, että onko Falqure Kahlittua mitään järkeä lukea, jos ensimmäinen osa on lukematta. Juuri tästä ajattelin teille nyt kertoa, että voi kuulkaas – on kyllä! Toisinkoiseni pystyy hyvin lukemaan ilman, että olisi lukenut esikoistani.

Toki Falqure Kahlittu on jatkoa Zequera Kätketylle, ja tarina aukeaa erilaisesta näkökulmasta ensimmäisen osan lukeneille. Mutta, kuten olen ennenkin maininnut, Falqure Kahlittu pitää sisällään aivan ensimmäisen Qyamiaan sijoittuvan tarinani, joten tokihan se toimii niin ikään myös luettuna Qyamian ensimmäisenä tarinana.

Kun noin viitisen vuotta sitten ystäväni lueskelivat ihan ensimmäistä versiota Falqure Kahlitusta (silloin vielä nimeltään Vapaiden kansojen kahlitut), niin yllättäen minulle heitettiin kysymys, että kuinka Qyamian Epäkuolleet ovat saaneet alkunsa. Siitä syntyi idea esikoisteokselleni, kun ryhdyin kirjoittamaan tarinaa Epäkuolleiden synnystä.

Alun perin en kirjoittanut kumpaakaan näistä tarinoista kirjaksi, mutta kun tekstiä alkoi syntyä enemmänkin ja tarinat venyivät romaanimittaisiksi, niin totesin että näistä tarinoistahan on selvästi tulossa minun oma kirjasarjani!

Zequera Kätketty on siis romaanin mittoihin kasvanut esinäytös Falqure Kahlitulle, jonka pystyy lukemaan ilman, että olisi ennalta tutustunut Epäkuolleiden ja Qyamian syntyyn. Ainahan sitä voi lukea ensimmäisen osan sitten toisen osan jälkeenkin, mikäli huomaa, että luomiskertomus alkaakin kiinnostaa. 😏

Toki Zequera Kätketty on paljon muutakin kuin pelkkä "luomiskertomus". Se on Nanen tarina, joka kertoo anteeksiannosta ja ennakkoluulojen murtamisesta. Vihasta, joka on juurtunut liian syvälle. Rakkaudesta, joka on niin vahvaa, ettei Ihmismieli voi sitä ymmärtää. Ajan rattaiden hitaasta sekä nopeasta pyörimisestä, kuolemasta ja kuolemattomuudesta… Muistoista ja niiden kadottamisesta.

Falqure Kahlittu pitää sisällään osin samoja teemoja, ovathan ne vahva osa Qyamiaa, mutta tarinoiden välissä vyöryneet yli tuhat vuodenkiertoa ovat vaihtaneet rooleihin uudet hahmot, joiden näkökulma maailmaan on aivan toisenlainen. Vain Örkkien verenperintö pyrkii pitämään kiinni vanhoista säädöksistä, mutta silti ajat ovat muuttuneet. Vanha ja viisas Örkki, Goramogh, on murheellinen Örkkinuorukaisten hairahduksista ja yrittää puhua järkeä nuoremmilleen siitä, etteivät Haltianaiset ole syntyneet heidän kaadettavikseen.
Samaan aikaan sodan varjo peittää Qyamian, mutta sotaan luotu armeija ei ole valmis taisteluun. He eivät tiedä, mitä heidän pitäisi tehdä, sillä vihollinen on vaihtunut. Jotta sota voitaisiin voittaa, tulisi kaikkien kansojen yhdistyä – mutta eihän sellainen ole mahdollista. Ei Qyamiassa, jossa jokaisella kansalla on oma paikkansa, jopa oma mantereensa. Siinä missä Epäkuolleiden johtaja Gregon taistelee mielensä ja tekojensa kanssa pitääkseen kansansa Ihmissyntyisenä, päättää Goramogh toimia ja toteuttaa oman täysin mahdottomalta vaikuttavan suunnitelmansa. Eikä hän ole ainut, joka näin on päättänyt toimia. Sota on väistämätön, mutta keiden välillä se lopulta käydään, muun muassa se selviää Falqure Kahlittu -tarinan pyörteissä. 

Joten nyt ei muuta kuin tilailemaan oma menolippu Qyamiaan. Lipunmyyntiin löydät tiesi tästä. Ja mikäli tosiaan olet e-kirjaa vaille, niin seuraa ilmoitteluani somessa. (Zequera Kätketty löytyy toki painettujen kirjojen lisäksi tälläkin hetkellä myös e-kirjana, jota pääset tilattuasi lukemaan vaikka heti saman tien. Lipunmyyntilinkin kautta löydät myös Zequeran.) 

Lämmin kiitos vielä kirjojani lukeneille ja lukeville! Ette arvaakaan kuinka hyvän mielen saatte minulle aikaan. On ihanaa, kun ihmiset löytävät perille maailmaani. Tervetuloa! 💚 

Lukuiloa toivotellen,

Matka jatkuu…

Somessa minua seuraavat ehkä bongasivatkin Instan puolelta, että olen siirtänyt ajatukseni osin jo seuraavaan kirjaani. Toki elän yhä vahvasti mukana Falqure Kahlitun tapahtumissa ja ajattelen päivittäin hahmojani, jotka kyseisessä tarinassa ovat mukana… Mutta uskon, että eteenpäin siirtyminen helpottaa tähän. Onkin jotenkin todella hurjaa, lähes järkyttävää, että vasta kun te lukijat saatte Falqure Kahlitun käsiinne, niin minun täytyy olla jo jossain muualla. Se tarina ei ole enää minua varten – se on nyt teitä varten. Ja kuitenkaan… en yhä vieläkään tahtoisi päästää siitä irti.

Minua lohduttaa tavattomasti se ajatus, että jonain päivänä – ehkä hyvinkin pian – saan kuulla teidän lukijoiden matkasta Gregonin ja Cylnan rinnalla. On mielenkiintoista kuulla, minkälaista teillä on Qyamiassa tällä kertaa. Tarina on kuitenkin melko lailla erilainen kuin mitä esikoiseni tarina oli. Itse pidän tästä toisinkoisestani enemmän, joskin esikoiseni tarina oli tarpeellinen alkusoitto ennen tätä toisinkoistani – ja tokihan esikoisessakin on minulle hyvin rakkaita hahmoja, ellei jopa niitä kaikkein rakkaimpia. Mutta tarinana pidän enemmän tästä toisinkoisestani. Jännää siis kuulla, mitä te lukijat olette lopulta mieltä. 😏 

Nyt lokakuussa, kirjaprojektini valmistumisen myötä, olen lukenut ja pelannut paljon. Täytyy sanoa, että en ole varmaan ikinä eläessäni lukenut kuukauden aikana yhtä monta kirjaa kuin tässä kuussa! Minulla on ollut pitkään lukujumi, enkä ole viime vuosina juurikaan lukenut muuta kuin omia tekstejä ja ainoastaan ihan vain jokusen muiden kirjoittaman kirjan per vuosi… Mutta äänikirjoja sentään aloin lisäksi kuunnella tänä vuonna.

Vaan nyt – nyt olen todellakin lukenut! Toki yksi kirjoista on Falqure Kahlittu, mutta tällä kertaa luin sen sentään ihan oikeana fyysisenä kirjana, enkä pelkkänä tekstitiedostona. Lisäksi olen lukenut neljä sarjakuvakirjaa: Viimeinen ilta (Rowell & Hicks) ja Heartstopper volume 1, 2 ja 3 (Alice Oseman). 

Indiekirjallisuutta

Luin tässä kuussa omani lisäksi myös yhden toisenkin indiekirjan, Älä anna minun pudota (Elina Aaltonen), josta ehkäpä kirjoitan vielä kirja-arvostelun Indieklubin tiimoilla. Tämä oli aikuisille suunnattu heppakirja, joita toisinaan (harvakseltaan) luen fantasian ja sarjakuvien ohella.

Vaan koko tämän lokakuun "luku-urakkani", joka oli kuitenkin kaikkea muuta kuin urakka (sillä lukeminen oli nyt niiiin helppoa), aloitin lukemalla jo kesällä hankkimani Beowulf eepoksen Rudolf Dillströmin 1900-luvun alkupuolella suomentamana. Kyseinen helmi löytyi pienkustantamo Nysalorin valikoimista.
Seuraavaksi lukuvuorossa onkin uudempi suomennos Beowulfista sekä postissa luokseni on jo matkalla Beowulfin englanninkielinen laitos, joka sisältää niin ikään myös alkuperäisen muinaisenglantilaisen version. Suurin piirtein siis takaan teille, että tulevana talvena minulta on jossain välissä tulossa perusteellinen bloggaus Beowulfista. Se on nimittäin uskomaton tarina – tavattoman monelta eri kannalta katsottuna.

Falqure Kahlitun julkaisun myötä minulta tosiaan aukesi jokin ihmeellinen pato, kun nyt lukeminen sujuu ihan toisen makuisesti kuin mitä useampaan vuoteen… Ehkä se johtuu siitä, että Falqure Kahlittu on ollut minulle niin tavattoman tärkeä tarina ihan syntymästään asti, etten ole oikein pystynyt keskittymään täysillä mihinkään muuhun kuin Qyamiaan. Nyt kun tuo tärkein tarina on saatettu kirjankansien väliin, olen suurimman työni tehnyt. Paineet ovat hellittäneet… Vaikka samaan aikaan kipuilenkin tarinasta luopumisen suhteen.
Mutta arvatkaa mitä? Eihän minun oikeastaan tarvitse olla haikean surumielinen. Voin nimittäin kirjoittaa ihan niin monta Qyamian kirjaa kuin mitä ikinä vain tahdon! Minun ei tarvitse koskaan lähteä pois siitä maailmasta. Ja vaikken kaikkia hahmojani pysty pitämään enää luonani, niin he ovat kuitenkin teidän luonanne… ja minun sydämessäni, muistoissani. Joten annetaan heidän elää sitä kautta ikuisesti! 💚

Jos et ole vielä osallistunut kirja-arvontaani, jossa voit voittaa itsellesi Zequera Kätketyn, niin aikaa osallistumiseen on tämän lokakuun loppuun asti. Arvontaan mukaan pääset tästä. Kannattaa osallistua!

Lukuterveisin,

Arvonta – voita kirja: Zequera Kätketty

~ Arvonta on päättynyt! ~

Monet somessa minua seuraavat varmasti jo tietävätkin, että toisinkoiseni on nyt julkaistu. 🎉 Fiilikset ovat olleet todellakin korkealla ja päätinkin innostuksissani juhlistaa toisinkoistani järjestämällä arvonnan, jossa juuri sinä voit voittaa esikoisteokseni, Zequera Kätketty. 

Zequera Kätketty on aikuisille suunnattua korkeaa fantasiaa ja teos ilmestyi heinäkuussa 2019. Sitä löytyy lähes kaikista nettikirjakaupoista kovakantisena ja pehmeäkantisena painettuna kirjana sekä e-kirjana. Zequera Kätketty on Qyamian kirjat -sarjan ensimmäinen osa, mutta se toimii myös täysin itsenäisenä teoksena. (Nyt lokakuussa julkaistu Falqure Kahlittu on toki jatko-osa esikoiselleni.) 

Tahtoisitko sinä voittaa itsellesi esikoisteokseni, Zequera Kätketty?

Jos vastasit kyllä – siinä tapauksessa seuraa ohjeita, niin kirjan pehmeäkantinen versio voi pian olla sinun! 😋

Näin osallistut arvontaan!

Kerro minulle: mitä örkit tuovat sinulle mieleen?

Voit kertoa örkeistä lyhyesti tai pitkästi. Yksi sanakin riittää, mutta voit kirjoittaa aivan niin pitkästi kuin miltä sinusta itsestäsi tuntuu. 😀

Vastauksesi voit kertoa minulle joko

• kommentoimalla tähän postaukseen alla olevassa kommenttikentässä (annathan tällöin sähköpostiosoitteesi, mikäli et vastaa Google-tilisi kautta)
• lähettämällä minulle sähköpostia osoitteeseen kaukamaa.skessa@gmail.com
• lähettämällä yksityisviestin Twitterissä tai Instagramissa (somelinkit löytyvät sivupalkista)
• kommentoimalla johonkin julkaisuuni Twitterissä tai Instagramissa (somelinkit löytyvät sivupalkista).

Osallistumisaikaa on lokakuun 2020 loppuun asti ja suoritan arvonnan sunnuntaina 1.11.2020, jolloin arvon kaikkien osallistujien kesken yhden yllä mainitun kirjapalkinnon, joka toimitetaan voittajalle postitse. Olen voittajaan yhteydessä heti arvonnan suorittamisen jälkeen saman kanavan kautta kuin missä arvontaan osallistuminen on tapahtunut.

Kuittaan jokaisen osallistujan osallistumisen, joten jos et saa mitään vastausta viestiisi, ole yhteydessä uudestaan. Huom. blogikommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, joten älä huolestu, mikäli kommenttisi ei ilmesty blogiini heti.

Arvonta on minun itseni henkilökohtaisesti järjestämä, eikä arvonnassa ole mukana muita järjestäviä tahoja.

Joten nyt ei muuta kuin osallistumaan – ja onnea arvontaan! 👍

Toivottelee

Koti-ikävä…

Toisinkoiseni koevedos lähti viime viikolla tilaukseen ja odottaa painoon pääsyä… Siitä asti, kun kirjaksi taittamani kässäri lipui käsistäni tälle matkalleen, minulla on ollut tavattoman tyhjä olo. Olen toki innoissani, että kirjani on näin lähellä julkaisuaan – mutta samaan aikaan olen kuin jossakin koomassa. Aivan kuin olisin poissa kotoa, enkä tiedä, koska pääsen palaamaan...

Syyskuun alusta asti olen ollut fiiliksiltäni varsin melankolinen… Toisinkoiseni tarinaan sisältyy niin vahvoja tunteita, että minun on ollut vaikeaa käsitellä niitä. Sitä kuvittelisi, että kun kirja valmistuu ja tarinasta ns. päästää irti, niin sen myötä vapautuu niistä fiiliksistä, joita kirjaa työstäessään on kokenut. Vaan eikös mitä, tämä on aivan päinvastoin... Fiilikseni muuttuvat vain koko ajan mieltä repivämmiksi.

Totesin taannoin kollegoilleni, että on jollain tapaa lannistavaa ymmärtää, ettei tämä tarina tule merkitsemään lukijoilleni yhtä paljon kuin mitä se itselleni merkitsee. Tuolloin vielä pelkäsin, että merkitseeköhän tämä tarina kenellekään yhtikäs mitään… Mutta nyt ajattelen jo toisin. Olen hyvilläni, että lukijani saavat nauttia tarinasta ilman tätä liian pakahduttavaa tunnetta – ja samaan aikaan olen varma, että tämä tarina tulee koskettamaan monia lukijoitani. Se tulee koskettamaan teitä sopivan syvältä, sen lupaan.

Onkin hyvin mielenkiintoista sitten tulevaisuudessa kuulla ja lukea teidän antamianne palautteita. Minkälaisena te tulette tämän matkan kokemaan… Ketkä ovat teidän suosikkihahmojanne… Kenen tarina/rooli koskettaa teitä kaikkein eniten… Ja sen myötä, kun yhä useampi pääsee kirjani lukemaan, lupaan paljastaa myös omia fiiliksiäni tämän tarinan suhteen vielä vähän syvällisemmin.

Tahtoisin toki kertoa teille kaiken jo nyt heti – mutten sentään tahdo spoilata. 😌 Annan teidän lähteä tälle matkalle niin, ettette tiedä mitä seuraavan (tai edes sen ensimmäisen) mutkan takana odottaa. Joten matkaan lähdettyänne pitäkää silmänne auki... Katsokaa tarkasti ympärillenne. Kuunnelkaa Qyamian hahmojen mielensanoja ja aistikaa, miltä he tuntuvat – keitä he ovat.
Uskon, että tämä uusi polku avautuu teille kuljettavaksi jo tässä lokakuun aikana. Ja tietenkin pidän teidät ajan tasalla ja ilmoittelen, kun ovi Qyamiaan taas aukeaa. 

Kuva: © Canva Pro

Esikoiseni, Zequera Kätketty, aiheutti valmistuessaan minulle hieman samanlaisia tuntemuksia, muttei näin vahvoja. Vaikka voisi kuvitella, että esikoisen julkaisu olisi se kaikkein ikimuistoisin kokemus, niin voin sanoa tämän toisinkoiseni julkaisun nostattavan sitäkin suurempia tunteita pintaan. Tämä on minulle suurempi asia ja vähän luulen, että kun saan pidellä kirjani loppulista versiota ensimmäistä kertaa käsissäni, niin saatan vieräyttää kyyneleen jos toisenkin.

Ehkä tähän vaikuttaa se, että Falqure Kahlittu pitää sisällään myös sen aivan ensimmäisen kirjoittamani Qyamiaan sijoittuvan tarinan… Se on vain osa tätä kirjaa, osa tätä tarinaa, mutta se on siellä mukana. Ehkä tämä onkin minulle enemmän se esikoinen kuin mitä "virallinen esikoiseni", Zequera Kätketty.

Mietin monesti lenkkeillessäni Qyamian hahmoja… Mietin, keitä heistä tahtoisin tavata IRL. Mietin, mitä sanoisin heille "pelastaakseni" heidän elämänsä. Zequera Kätketyn hahmoista Shamaanille sanoisin, ettei hän saa jättää Nanea yksin… Miksei hän vain olisi voinut ottaa Nanea mukaansa? Kaikesta huolimatta… Juuri niin hänen olisi pitänyt tehdä. Ja Nane, hänen olisi pitänyt paljastaa tunteensa! Miksi hän tyytyi vain olemaan, katsomaan, kuuntelemaan – kun hänen olisi täytynyt itse puhua. Olisin halunnut pelastaa Nanen… Joku muu olisi saanut mennä ja kohdata Meren. Viimeistään Zagran olisi täytynyt estää kaikkea tapahtumasta… Olla päästämättä enää irti! 💔

Mutta Qyamian tarinat ovat juuri tällaisia minkälaisina ne teille kerron. Ne ovat olleet jo ennen minua, enkä voi niitä muuksi muuttaa – vaikka tahtoisinkin. Vaikka tahtoisinkin pelastaa hahmoni niin esikoisessa kuin myös toisinkoisessanikin ja antaa heille onnen. Mutta en voi, sillä Qyamia on totta – minulle. Onko se totta myös sinulle, sen saat itse päättää.

Julkaisua odotellen,

Ps. Olen päivittänyt kotisivujani ajan tasalle, joten tervetuloa kurkistamaan! 😏

Toisinkoiseni julkaisu lähenee

Ajattelin kirjoitella tänne blogiini nyt vähän fiiliksiä näin Qyamian kirjojen toisen osan julkaisun alla… Tämä loppurutistus on kyllä melkoista aikaa. Viime viikkoina ajatukseni ovat olleet tulevassa kirjassani 24/7 ja hommaa on yhä PALJON jäljellä!

Elo-syyskuun vaihteessa sain kässärini varsinaisen editoinnin päätökseen ja viimeisetkin luvut lähtivät oikolukijalle. Sen jälkeen olen käynyt läpi oikolukijan jo aiempiin lukuihin tekemiä korjausehdotuksia, poistanut täytesanoja ja fiksannut pieniä kohtia sieltä täältä tekstiä.

Todella usein yllätän itseni hymyilemästä tai jopa naurahtamasta ääneen, kun saan palata hahmojeni matkaan kirjani aiempien tapahtumien pyörteisiin. Elin viimeisten lukujen editoimisen ajan nimittäin todella synkissä vesissä, kun minun oli hurjan vaikeaa päästää tarinasta ja hahmoista irti.

Toki Qyamian kirjojen tarina jatkuu taas sarjan kolmannessa osassa, mutta tämä toinen osa on monin tavoin merkittävä. Tämän kirjan tarina sisältää mm. ihan ensimmäisen Qyamiaan kirjoittamani tarinan.

Viimeisenä editointipäivänä…

Kuin huomaamatta toisinkoiseni tarinaan livahti mukaan yksi "suhdekiemura", joka ei suostu jättämään minua rauhaan… Olen miettinyt sitä todella, todella paljon ja varmasti osaltaan siksi ajatukseni ovat kirjassani taukoamatta. Kyseinen "kuvio" on varsin pienessä roolissa tässä tarinassa, eli ihan vain sellainen sivujuoni. Mutta minulle siitä on kehittynyt kaikkea muuta kuin sivujuoni. Se on… se on kaikki kaikessa!
Toivon, että kun tämänkin kirjan tarina lähtee viimein käsistäni maailmalle, niin sen jälkeen pystyn päästämään irti kaikesta… Hahmoistani ja heidän elämästään. Ja myös tuosta sivujuonellisesta pienestä mausteesta tarinassani. Mutta jos en pysty, niin siinä tapauksessa kirjoitan jonain päivänä moisesta episodista novellin ~ rakkausnovellin. Se on sellainen salainen puskaromanssi, hih.

Tällä viikolla olen yrittänyt saada myös kirjani liitteitä kasaan, jotta pääsisin tekemään kirjan taiton. Liitteiksi tulee jälleen Qyamian kartta ja sanasto, aivan kuten esikoisessanikin on. Kartta on kutakuinkin sama, mutta pari paikannimeä siihen täytyy saada mahdutettua mukaan, joten joudun piirtämään kartan uusiksi. Alkuperäinen työ on tussityö, joten sitä ei pysty muokkaamaan… Ja minullahan ei tietenkään ole mitään photoshoppeja sun muita, vaan käsineni saan piirtää.

Sanasto on tällä kertaa myös aavistuksen työläämpi kursia kasaan, sillä Qyamian muinaista kieltä esiintyy toisinkoisessani ripaus enemmän kuin mitä esikoisessani. Vasta nyt alan huomata luoneeni aivan tavattoman monimutkaisen kielen ja siinä riittääkin hommaa, kun yritän pidellä kaikki narut hyppysissäni ja kielen johdonmukaisena.

© Tero Kivelä

Kirjani kannet ovat nekin yhä työn alla, ja takakansitekstiä en ole vielä edes miettinytkään… Mutta kansikuvat minulla sentään jo on! Tilasin kuvan kirjani etukanteen samalta taiteilijalta, joka teki kansikuvat esikoiseenikin – ja olen tähän toisinkoiseni kansikuvaan niin ikään super tyytyväinen. Rakastan siinä näkyvää Qyamian yötaivasta! Laitan kuvan teille tähän nähtäväksi, joten olkoon tämä sellainen "sneak peek" tulevasta kirjastani, Falqure Kahlittu.

Mitäs sanotte, eikö olekin upea!? 💖

Tarkkaa kirjani julkaisupäivää en uskalla teille kuitenkaan vielä luvata, mutta arvelisin toisinkoiseni ilmestyvän loka-marraskuun vaihteessa. Siihen ei ole enää pitkä aika, joten ramppikuume alkaa nostaa jo päätään. Tämä on samaan aikaan ihanaa ja kamalaa. Päällimmäiset fiilikseni ovat jännittynyt, innostunut, haikean surullinen, malttamaton, himpun verran stressaantunut, silti onnellinen ja – noh, olo on vain kertakaikkisen epätodellinen.

Mikä voisikaan olla hienompaa kuin kirjoittaa tarina ja sen jälkeen tehdä siitä itse oma kirjansa, ihan alusta alkaen aina julkaisuun asti! Se on jotain, mitä ei voi sanoin kuvailla.

Toisinkoista rakennellen,

Editoin, editoin, editoin…

Voi apua, nyt alkaa tuntua taas siltä kuin olisin editoinut ikuisuuden! 😅

Monet teistä tietävätkin, että minulla on juuri työn alla toisinkoiseni, Falqure Kahlittu, jonka on määrä ilmestyä tänä syksynä. Olen editoinut käsikirjoitusta nyt melko tiiviisti ja alan olla siinä vaiheessa, kun editoiminen tuntuu ihan oikealta työltä. No työkseen kirjoittaville tämä onkin oikeaa työtä, mutta omakustannekirjailijalle tämä on vain harrastus. Ja siinä vaiheessa, kun harrastus alkaa tuntua työltä, niin sitä väkisinkin miettii, miksi ihmeessä tätä hommaa oikein tekee.

Vaan eipä sitä tarvitse pitkään miettiä, kun vastaus on jo selvä. Tätä tekee siksi, koska rakastaa kirjoittamista, tarinoiden luomista, omia hahmojaan, luomaansa maailmaa… Kaikkea tässä projektissa – kaikkea Qyamiassa. 💚

Kuin suoraan Qyamiasta… ❤ © 2020 Adobe / denis_333

Falqure Kahlittu on tarina, jota ryhdyin kirjoittamaan vuonna 2015. Ennen kuin tämä tarina on pääsemässä kirjankansien väliin, vaati se minulta ensin mm. ihan eri tarinan kirjoittamisen, jolloin tässä välillä syntyi esikoisteokseni, Zequera Kätketty. Kun kirjoitin Kahlitun ensimmäiset rivit, en olisi mitenkään osannut aavistaa, mihin ne minut vievät.

Tämän tarinan hiominen onkin ollut upeaa! Olen saanut palata siihen, mistä kaikki alkoi, ja tehdä tästä tarinasta valmiin. Joskaan tämä ei ole Qyamian tarinoiden loppu. Se onkin minun lohtuni, että Kahlitun jälkeen tarina jatkuu yhä, sillä en mitenkään voisi jättää hyvästejä Qyamialle. En vielä… liekö koskaan.

Olen todella pahoillani siitä, että blogissani on ollut nyt hiljaisempaa. Myöskään YouTube-kanavalleni en ole ehtinyt tuottaa sisältöä toivomaani tahtiin. Syy on ihan yksinkertaisesti se, että kirjaprojektini vie tällä hetkellä todella paljon aikaani sekä aivokapasiteettiani. Kun en editoi, olen silloin jo niin uupunut, etten jaksa keskittyä enää mihinkään muuhun älylliseen tekemiseen. Luovuuteni on tuolloin totaalisessa lepotilassa keräämässä voimia seuraavaan rutistukseen kässärin parissa… Vanhuus ei siis tule yksin.

Tässä kesän aikana olen harrastanut myös pienimuotoista kotimaanmatkailua idässä ja pohjoisessa, turvallisesti ja riskit huomioon ottaen. Mieleni on sellainen, että se vaati kunnollisia irtiottoja pysyäkseen voimissaan. Parin päivän irrottautuminen normaaleista rytmeistä tuo editointiinkin ihan uutta lennokkuutta. Läppäri on ollut toki reissussa aina mukana, mutta sillä asenteella, että sitä ei ole ollut pakko avata. Haaveenani oli, että olisin editoinut Kahlittua tunturin juurella Lapin erämaassa, mutta jostain syystä läppäri jäi siellä avaamatta. 😉 Sen sijaan avasin tekstitiedostoni kesän aikana mm. kirjailijaresidenssissä Koveron kylässä – jännä kokemus sekin.

Esikoiseni kohdalla juurruin aloilleni editoimaan moneksi kuukaudeksi ja se muuttui melkein jopa painajaismaiseksi pakkomielteeksi, josta en pystynyt irrottautumaan hetkeksikään. En edes juoksulenkille! Vasta jälkeenpäin ymmärsin minkälaiseen "editointivankeuteen" olin itseni tuolloin määrännyt. Silloin päätin, etten tee samaa virhettä toisinkoiseni kanssa. Minulla täytyy olla lupa hengittää, jotta tämä harrastukseni säilyy mielekkäänä. Ja kyllä – tämä on ollut erilaista, kun olen pitänyt editoimisen ohella huolta mieleni ja kehoni hyvinvoinnista.

Tästä on jo tovi aikaa, kun esikoinen oli työn alla…

Nyt kun Falqure Kahlitun editoimisen suhteen alkaa loppurutistus olla käsillä, huomaan erään asian olevan kuitenkin täsmälleen samoin kuten esikoisenikin kohdalla. Se on paniikki! Enkä tarkoita nyt paniikkia julkaisun suhteen, enkä ramppikuumetta… Sellaiset tulevat hieman myöhemmin. 😉

Tällä hetkellä minulla on paniikki siitä, kun huomaan editoitavien sivujen hupenevan, käyvän vähiin… Kun näen tekstitiedoston "kirjanmerkin" odottavan minua aivan tiedoston loppupäässä. Kun tuijotan sivumäärää ja ymmärrän lopun lähestyvän.
Alkuun tuntunut loputon suo onkin yhtäkkiä päättymässä, olen saavuttamassa sen reunan. Aivan kuin olisin juossut maratonin ja näen jo maaliviivan häämöttävän edessäni ja tajuan, etten tahdokaan sinne vielä! Minulla on sittenkin voimia jäljellä, loppukirin sijaan tahdonkin yhä juosta. En tahdo lopettaa, en tahdo tämän matkan päättyvän – en tahdo päästää tästä irti!

Kuinka pystyn hyvästelemään tämän tarinan, tähän tarinaan jäävät hahmot!? 💔

Juuri tänään muistelin, kuinka tunsin näitä samoja tunteita editoidessani Zequera Kätketyn loppua. En olisi silloin mitenkään halunnut lopettaa, päästää irti – mutta siitä huolimatta olen oppinut elämään ilman tuon kyseisen tarinan jokapäiväistä kosketusta. Minulla on nyt uusi tarina, johon olen kasvanut kiinni ja josta en vuorostaan tahtoisi irrottautua. Nyt sentään tiedän, että jonain päivänä vain huomaan päässeeni irti Falqure Kahlittuun syntyneistä siteistäni ja olen jälleen uuden tarinan kahleissa. Tätä tämä siis tulee olemaan, tarinasta toiseen, irtipäästämisen tuskaa – kaikessa surumielisessä ihanuudessaan.

Nyt kesällä en ole kuunnellut lenkeilläni äänikirjoja, koska minulla ei ole kesätamineissa mitään mihin saisin viritettyä kännykän lenkeille mukaan. Tämä on ollut ihan hyvä näin. Olen saanut miettiä hahmojani Qyamiassa ja heidän aivoituksiansa aina juoksulenkeilläni kaikessa yksinäisyydessäni kuten myös rauhallisemmilla kävelylenkeillä Supin kanssa. Supi tunteekin kaikki hahmoni varmasti jo yhtä hyvin kuin minä, sen verran paljon hän saa juttujani kuunnella. 😄

Ja vaikka tarinasta irtipäästäminen onkin vaikeaa, niin en silti malttaisi odottaa, että tekin pääsette tutustumaan näihin uusiin hahmoihini, joilla on teille paljon kerrottavaa Qyamiasta.

Jos teillä tulee mieleen joitain asioita tähän kirjaprojektiini liittyen, tai ihan yleisesti kirjoittamiseen ja kirjan julkaisuun liittyen, mistä tahtoisitte lukea lisää – niin hihkaiskaa. Voin kirjoitella aiheesta/aiheista sitten tänne blogiini.

Ja hei, joko olette käyneet tutustumassa Indieklubin kirjakatalogiin? Myös Zequera Kätketty löytyy katalogin valikoimista, ja tosiaan tämä Indieklubi on se juttu, josta jo viime bloggauksessani vihjailin. Eli mihin verkostoituminen muiden omakustannekirjailijoiden kanssa voi johtaa. Klubista saatte ihan varmasti lukea vielä myöhemmin lisää!

Syyskesäisin terkuin,

 

Jo kokonainen vuosi BoD:n kirjailijana

Ja jopa vähän yli!

On nimittäin livahtanut jo aavistuksen verran yli vuosi siitä, kun Zequera Kätketty näki päivänvalon. Samalla alkoi minullakin aivan uusi elämä loppuvuoden 2019 värittyessä ikimuistoisen tapahtumarikkaaksi. Sen sijaan vuoden 2020 puolella on ollut jälleen rauhallisempaa, koska koko Suomi ikään kuin pysähtyi koronan vuoksi ja kaikki tälle vuodelle kaavaillut tapahtumat on peruuntuneet, ainakin tähän asti. Vaan vielä on syksy jäljellä… ja toisaalta, ehkä nyt onkin ollut sopiva aika itsekin rauhoittua ja keskittyä seuraavan kirjan kirjoittamiseen.

Monet taivaltani seuranneet tietävätkin, että tarjosin Zequera Kätketty käsikirjoitustani ensin kustantamoille, mutta kun yksikään niistä ei tarttunut tilaisuuteen, kirjastani tuli omakustanne. Olin päättänyt jo aikoja sitten, että mikäli päädyn omakustannevaihtoehtoon, niin ostan palvelun BoD:lta (eli Books on Demand paino- ja julkaisupalveluiden tarjoajalta.). Olen ollut tähän ratkaisuuni super tyytyväinen, sillä BoD:n kautta olen saanut mahdollisuuksia, joista en osannut etukäteen edes haaveilla! Joten kiitos BoD:n tiimille loistavasta yhteistyöstä ja kannustavasta läsnäolostanne mm. somen maailmassa. Teidän kirjailijananne en ole tuntenut kulkevani tätä tietä yksin. 🙏

Jo kirjani julkaisuvaiheessa BoD:n tiimi oli apunani ja tukenani. Ensikertalaisena käytinkin kirjani kovakantisen version julkaisuun BoD Comfort palvelua. Tein täysin oikean valinnan, sillä apu ja kirjan koevedokset olivat tarpeen, kun tein kirjani kannet ja taiton niin ikään itse – ja niidenkin parissa askartelin siis ihan ensimmäistä kertaa eläessäni. BoD:n kotisivuilta löytyy onneksi myös kattavia ohjeita kirjan tekemisen kaikkiin vaiheisiin, mm. juuri kirjan taittoon.

Pehmeäkantisen version sainkin julkaisukuntoon jo omin avuin ja ilman koevedoksia, joten siihen käytin BoD Classic palvelua. Painettujen kirjojen lisäksi Zequera Kätketty ilmestyi vähän myöhemmin myös e-kirjana, jonka BoD hoiti puolestani markkinoille täysin maksutta.

Kun kirjani painetut versiot olivat heinäkuun lopulla ilmaantuneet nettikirjakauppojen valikoimiin, alkoi heti tapahtua! 😄

Elokuun alussa kirjailija E. E. Leivon luotsaama Puustellin tarinat järjesti Suomen ensimmäisen omakustanteiden pop-up-kirjakaupan Auttoisissa. Tämä oli toteutettu yhdessä BoD:n kanssa, joten kirjakaupasta löytyi laaja valikoima BoD:n kirjailijoiden teoksia. Valitettavasti Zequera Kätketty ei ehtinyt vielä tuolloin painosta kirjakaupan hyllylle asti, mutta pääsin itse paikalle lukemaan kirjaani yleisölle. Tämä oli huikea avaus taipaleelleni tarinan kertojana ja omakustannekirjailijana.

Enpä olisi vielä tuossa vaiheessa uskonut, että jo seuraava esiintymiseni olikin syksyllä Helsingin Kirjamessuilla. BoD kutsui muutamia kirjailijoitaan esiintymään osastolleen ja sain ilokseni olla mukana äänessä BoD:n esikoiskirjailijana. Voisiko mitään tällaista näin huikeaa mahdollisuutta kirjansa julkaissut pieni Örkki edes toivoa? Ei voi muuta sanoa kuin että VAU! En todellakaan osannut odottaa sitä, joten suuren suuret kiitokset BoD:lle, kun toteutitte elämässäni jotain niin suurta, mistä en ollut osannut edes haaveilla. ✨

Viime vuoden puolelle mahtui myös mm. lehtihaastattelua, kansikuvatyttöilyä ja markkinoinnin parissa kirjani kanssa kiertelyä kirjastoissa ja kirjakaupoissa. Sain kirjani komeilemaan jopa Suomalaisen kirjakaupan hyllyyn Mikkelissä ja kun näin kirjani siellä samassa rivissä tunnettujen fantasiateosten kanssa, niin… huh huh! Täytyy sanoa, että viime vuoden loppupuolikas oli jotain niin tavattoman huikeaa, etten mitään vastaavaa tule varmastikaan enää koskaan toiste kokemaan. Ja niitä fiiliksiä, joita sain kokea, en pysty tässä edes sanoin kuvaamaan.

Vuosi 2020 on tosiaan ollut rauhallisempi. Paljon oli suunnitelmia tällekin vuodelle, mutta koronan vuoksi jäi näkemättä, olisivatko suunnitelmat käyneet toteen. Tämä vuosi on siis vietetty panostaen someen ja muuhun virtuaaliseen toimintaan. Ihan näinä päivinä someen ilmaantuukin paljastuksia siitä, mihin verkostoituminen muiden omakustannekirjailijoiden kanssa on johtanut… 😏 Joten pysykäähän kuulolla Instassa ja Twitterissä.

Lisäksi olen tämän vuoden puolella lukenut Zequera Kätkettyä ääneen YouTube-kanavallani, kun en ole voinut sitä missään tapahtumissakaan teille lukea… Joten sinne vain kuuntelemaan "äänikirjaani", mikäli ette ole vielä eksyneet mukaan kuulijoideni joukkoon. Heinäkuun aikana olen saavuttanut lukupuuhissani luvut, joissa meno muuttuu entistäkin Örkikkäämmäksi. Takaan, että kuulijoille on yllätyksiä luvassa!

Toivotaan, että taas seuraavan kirjani kanssa pääsen kiertämään Suomea uusien seikkailujen parissa. Toisinkoni Falqure Kahlittu on juuri työn alla ja se tulee ns. uunista ulos syksyllä, todennäköisesti loka-marraskuun tietämillä. Ja mistäpä muualtakaan kuin BoD:n kautta. Joten ei muuta kuin BoD:lle terveisiä: rasvatkaahan painokoneet valmiiksi ja valmistautukaa Örkin toiseen tulemiseen. 😁

Kiitos siis upeasta esikoiskirjailija vuodestani BoD:lle, kollegoilleni ja lukijoilleni! 

Lopuksi todettakoonkin vielä yksi hyvin tärkeä asia, eli on ollut aivan häkellyttävän upeaa nähdä mm. someen ilmaantuneita kirja-arvioita Zequera Kätketystä. Ja viimeksi tällä viikolla sain ihanaa palautetta uudelta lukijaltani. Sellainen saa joka ikinen kerta sydämen läpättämään onnesta! Ja vaikka omaa kirjaa onkin mahtavaa pitää itse omissa käsissään – vielä mahtavampaa on nähdä jonkun muun pitelevän sitä. Lukijoiden palaute on ollut niin ihanaa ja kannustavaa, että kirjoitin aiheesta kesäkuussa kokonaan oman postauksen: Mitä mieltä lukijat ovat kirjastani. Postaus on kirjoitettu teitä lukijoitani kaikella lämmöllä ja rakkaudella ajatellen – sekä osoitukseksi siitä, kuinka paljon palaute todella merkitsee. 💚

En voisi olla tämän kiitollisempi. 🙏

Terveisin,

Kesä örkkien matkassa

Heinäkuu alkaa olla loppusuoralla ja odotan jo kovasti syyskesää, jota elokuu minulle edustaa. Tuntuu lähes uskomattomalta, että tästäkin kesästä selvittiin – ei tosin pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. 😉

Kesä ja vieraskynäilyä…

Vaikka kesä ei oikein ole "minun juttuni", niin tähän kesään 2020 on mahtunut mukaan paljon huikeita ja ainutkertaisia juttuja – niin henkilökohtaisessa örkkielämässäni kuten örkikkäässä kirjailijaminäni elämässäkin. Kesäkuussa näitä elämäni "molempia osa-alueita" yhteisesti kohtasi myös tavattoman upea tilaisuus, kun sain kirjoittaa niin sanotun vieraskynäpostauksen Pelit.fi:n bloggaajan, Annan Level up! -blogiin. Joten jätti suuri kiitos Annalle kutsusta saapua vierailevaksi tähd… örkiksi hänen huisin hienoon peliblogiinsa! 💚

Se oli kerrassaan mahtava seikkailu ja antoi minulle samalla hyvän syyn miettiä pelaamistani vähän syvemminkin. Linkki kyseiseen vieraskynäilyyni löytyy tämän blogikirjoitukseni lopusta, joten kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa! Mutta sitä ennen kerron teille täällä oman blogini puolella hieman, no mistäpä muustakaan kuin örkeistä – jotka tällä kertaa aivan yllättäen valtasivat koko Suomen!

Tosiaan tähän kesään on mahtunut mukaan paljon örkkejä. Hyvin paljon örkkejä!

Kaikki alkoi siitä, kun Dungeons & Dragons roolipelin kustantaja päätyi poistamaan rotustereotypiat niin, että kyseisestä roolipelistä löytyy nyt myös "hyvisörkkejä". Örkit kun on onnistuttu vetämään mukaan rasismiin ja toiset meistä tahtovat nähdä örkit ikään kuin tämän todellisen maailmamme vähemmistöjen edustajina – jolloin on väärin kuvata örkit yksiselitteisesti pahoina.

Mutta näinhän ei ole, örkit eivät ole yksiselitteisesti pahoja! Fantasiamaailmat ovat olleet jo pitkään pullollaan "hyvisörkkejä". Jokainen, joka tietää etteivät örkit ole yhtä kuin Tolkien ja Keski-Maa, tietävät myös etteivät örkit ole yhtä kuin pelkkä pahisten rotu.
Onkin spekuloitu, että D&D:n örkkitempaus oli lähinnä vain myyntikikka. Noh, moinen myyntikikka räjähti lopulta aivan totaalisesti käsiin – ainakin täällä koto-Suomessa ja etenkin sen myötä, kun mm. Helsingin Sanomat päätyi uutisoimaan aiheesta. Loppujen lopuksi Hesarissa ilmestyi jopa kolme örkkejä käsittelevää artikkelia… vajaan viikon sisällä! Se oli jotain, mitä en olisi voinut entisessä elämässäni uskoa koskaan tapahtuvan.

No miltä minusta tuntui, kun yhtäkkiä koko Suomi puhui örkeistä?

Kun Ylen aamussa aletaan aivan yllättäen puhua örkeistä, sitä kuvittelee heränneensä johonkin toiseen todellisuuteen tai sittenkin yhä vain nukkuvansa. Mutta kun pian räjähtää koko some, niin kyllä siinä varsin nopeasti ymmärtää elävänsä ihan oikeasti tätä todellisuutta… muiden örkkien rinnalla.

Alkuun se tuntui hienolla tavalla uskomattomalta! Pian se muuttui ärtymykseksi siitä, kuinka ihmiset puhuivat mitä sattuu aiheesta, josta he eivät selvästikään tienneet koko totuutta. Siinä meni jo puurot ja vellit pahemman kerran sekaisin… Tämän jälkeen tilanne muuttui suunnattoman ahdistavaksi ja ehdin jo miettiä, onko örkikäs elämäni nyt lopullisesti pilalla – kunnes pääsin Twitterissä vaihtamaan muutaman viestin koko show'n keskiössä olleiden henkilöiden kanssa ja ymmärsin, että olemme tavalla tai toisella kaikki samassa veneessä. Samalla puolella, örkkien puolella, ja todennäköisesti aivan yhtä ahdistuneita tuosta syttyneestä show'sta.

Oli hienoa tavata somessa muitakin suomalaisia örkkien ystäviä ja huomata, että meitä on sittenkin paljon enemmän kuin mitä osasin aiemmin kuvitella. Lopulta pääsin vaihtamaan hyvin mielenkiintoisia viestejä mm. örkkien kohdalla esille tulleista rasistisista viittauksista väitöskirjan tehneen henkilön kanssa ja keskustelimme lähinnä örkkien alkuperästä. (Kyseinen väitöskirja ilmestyi viime vuonna ja itse tutustuin siihen viime keväänä.) Tämä antoisa viestittely avarsi myös omia näkemyksiäni ja sain uutta pohdittavaa & selvitettävää örkkien historiaan liittyen. Jännää! 

Loppujen lopuksi tuo koko episodi sai minut ajattelemaan sitä, kuinka tulenarka aihe jopa örkit voivat olla. Tätä hämmästeli myös Helsingin Sanomien toimittaja. Tuolloin lopulta totesinkin, että toimittajahan on vain onnistunut työssään, kun saa keskustelun suorastaan räjähtämään käsiin ja paisumaan valtaviin mittakaavoihin. Vaan samaan aikaan mietin, olisiko minusta siihen? Pystyisinkö kohtaamaan tuollaisen vastaanoton pahoittamatta mieltäni, mikäli todella jonain päivänä julkaisen (sydän verillä) suunnittelemani tietokirjan örkeistä?

Tämän kesän episodi antoi minulle paljon uusia eväitä tietokirjaani varten, mutta se teki minut myös varovaisemmaksi. Niin tärkeitä kuin örkit minulle ovatkin, yhtä tärkeitä he saattavat olla myös jollekin muulle… mutta täysin eri merkityksessä. Olisivatko ihmiset valmiita avartamaan näkemyksiään, oppimaan uutta örkeistä – tuosta harmittomasta fantasiarodusta, joka sai yhdeksi viikoksi jopa lähes koko Suomen sekaisin. Ô_Ô

Olen joka tapauksessa hyvilläni siitä, että nyt olen palannut takaisin siihen elämään, jossa kukaan ei puhu örkeistä! 😅 No leikki leikkinä, kyllä minä kaipaan ajatustenvaihtoa, mutta nimenomaan rakentavalla mielellä ja niin, että molemmat osapuolet ovat valmiita kuuntelemaan toisiaan. Juuri sellaisia keskusteluja sain onnekseni itse Twitterissä käydä. Joten iso kiitos kanssakeskustelijoilleni vielä tätäkin kautta. 💚 

Jatkossakin minulle saa hyvin mielellään lähettää örkikkäitä viestejä niin somessa kuin sähköpostitsekin.

Ilzkaal

Mutta nyt, vihdoin ja viimein, päästän teidät Annan Level up! -blogiin ja vieraskynäilyni pariin. Siellä kerron, mitä pelaaminen minulle (ja osalle kanssapelaajistani) todella merkitsee ➜ Pelit ovat elämän suola ja sokeri. Sekä menossa mukana tietenkin paljon örkikkäitä pelikuvia!

Bloggausterkuin,

Mitä mieltä lukijat ovat kirjastani

Kun sain palautetta Zequera Kätketty -käsikirjoitukseeni arvostelupalvelun kautta, kielentarkastajalta ja lopulta jopa kustantamoilta – näissä kaikissa oli yhteistä se, että niiden pohjalta pystyin vielä hiomaan käsikirjoitustani. Lukijoilta saatu palaute eroaakin siis todella paljon edellä mainittujen kanavien kautta tulleeseen, mutta kaikkien näiden merkitys on omalla tavallaan kuitenkin hyvin, hyvin tärkeä!

Lukijapalaute on kiitos valmiiksi saatetusta työstä – ja jatkoa ajatellen palautteen merkitys vain korostuu entisestään. Lukijat nimittäin antavat sen voiman, jolla jaksaa jatkaa eteenpäin ja kirjoittaa lisää! Mutta jos joku ei siitä valmiista kirjasta pidä, ei tarinaa enää jälkeenpäin pysty miksikään muuksi muuttamaan. Siksi yritinkin hyödyntää kaiken jo ennen julkaisua saamani palautteen niin hyvin kuin mahdollista, jotta julkaisutapaani nähden tekstilläni olisi kuitenkin pohjana mahdollisimman vahva ammattilaisten kutoma tukiverkko. Vaan kun omakustanteesta on kyse, niin tietenkin sinne jäi niitä minun ihan omiakin valintojani esille… Muun muassa yksi erittäin olennainen osa, nimittäin Örkit. 😜 

Jännitin lukijoilta tulevaa palautetta ja kirja-arvioita etukäteen – tietenkin. 

Kasvatin itselleni paksua nahkaa kustantamoilta tulleiden palautteiden avulla ja ajattelin, että niiden jälkeen olen riittävän vahva julkaisemaan itse oman kirjani ja ottamaan kaiken palautteen vastaan. Mutta hirvittihän se silti! Entä jos kirjastani ei pidetäkään…

Kaikki kirjani saama palaute on kuitenkin ollut todella kannustavaa ja olen pystynyt poimimaan sieltä jopa vinkkejä seuraavia kirjojani varten. Lähinnä siis olen aistinut toiveita, että jotakin rotua tai asiaa avattaisiin vielä enemmän, joten näihin toiveisiin pyrin "vastaamaan" Qyamian kirjojen tulevissa osissa.

On kuitenkin ollut ihanaa huomata, että lukijani tuntuvat ymmärtävän sen, ettei valmista kirjaa pysty enää jälkeenpäin muuttamaan. Zequera Kätketty on arvosteltu kerta toisensa jälkeen siitä näkökulmasta, minkälainen tämä kirja on. Ei siitä näkökulmasta, minkälainen se olisi voinut olla. Joten lämmin kiitos teidän antamistanne mahtavista palautteista ja siitä, että olette pysyneet armollisina tällaista esikoiskirjailijaa kohtaan! 💚

"Rakkaus örkkeihin ajoi kirjailijaksi" LS 26.8.2019

Palautteen saaminen on ollut tavattoman hienoa ja vaikka on uskomatonta pidellä omaa kirjaa omissa käsissään – niin vielä uskomattomampaa ja upeampaa on nähdä jonkun muun pitelevän sitä! Etukäteen en osannut odottaa muuta kuin että näkisin työni tuloksen ihan oikeana kirjana, että saisi pidellä sitä käsissäni, lukea tarinaani kirjansivuilta… Enkä osannut kuvitellakaan, että jotain paljon parempaa olisi vielä luvassa. 😊
Lukijoiden somessa julkaisemia kuvia on ollut suorastaan häkellyttävää katsoa, joten – kiitos niistä! 💚

Eikä tässä suinkaan ollut vielä kaikki, mikä on onnistunut yllättämään minut.
Kirjani saamissa arvioissa on nimittäin tullut esille vielä yksi seikka, jota en jostain syystä niin ikään osannut etukäteen ollenkaan odottaa. Vaikka se tulikin ensimmäisen kerran minua vastaan jo arvostelupalvelun lausunnossa, niin silti se oli ehkä jollain tapaa sellainen "liian hyvää ollakseen totta" -asia, jota en vain yksinkertaisesti uskonut tarinani "saavuttavan"… Nimittäin lukijoiden lempihahmot! 

Se on ollut kirja-arvioissa ja muissa palautteissa ehdottomasti yksi parhaista ja jännittävimmistä asioista, kun olen saanut kuulla keitä ovat lukijoiden lempihahmot. Mahtavaa, että olette löytäneet Qyamiasta sellaisia! Minullakin toki on omat lempihahmoni ja yksi omista vahvoista suosikeistani on Shamaani. Häntä kukaan lukijoista ei ole kuitenkaan vielä lempparikseen nimennyt.

Ylivoimaisessa johdossa on Zagra! No voi kyllä, minäkin rakastan häntä. En silti olisi arvannut, kuinka suuren fanijoukon Zagra itselleen haalii. Ja ette arvaakaan, kuinka paljon sydäntäni lämmittää se, että Zequera Kätketyn suosituin hahmo on juurikin Örkki.

Muutama lukija on jopa todennut Zagran olevan hyvin kirjoitettu hahmo. Minusta on ihanalla tapaa jännä törmätä tuohon ilmaisuun "hyvin kirjoitettu hahmo", koska Zagra oli kaikista helpoin hahmo kirjoittaa. Zagra syntyi aivan itsestään – minun ei tarvinnut muuta kuin vain kirjoittaa.

Peräti kolme lukijaa ovat yllättäneet minut ihan perin pohjin nimeämällä suosikkihahmokseen Meren. Jos olisinkin osannut odottaa lukijoiden löytävän tarinastani suosikkihahmoja – en silti olisi osannut kuvitella, että Meri nousisi näiden joukkoon.

Itse koen Meren vähän jopa kaksijakoisena hahmona, joten minulla on Merta kohtaan sellainen "viha-rakkaus-suhde". Mutta koska Meri herättää tunteita, niin on selvää että kyseessä on vahva hahmo, jolloin siitä nähtävästi myös pidetään. Tämä onkin ollut hyvin innostava yllätys!

Nimeän tässä vielä yhden lukijoiden suosikkeihin nousseen hahmon, joka niin ikään on ollut minulle "yllätys". Eli hän on Quendra. Arvostelupalvelun lausunnossa minua kehotettiin jättämään Quendra tarinasta kokonaan pois, mutten voinut tehdä niin, koska hänellä on omasta mielestäni hyvin tärkeä (vaikkakin pieni) rooli tarinassa. Ja koska hänestä lopulta pidettiin, olen päättänyt vielä kertoa tulevaisuudessa hänestä jotain lisää… Missä tai miten, se jääköön vielä yllätykseksi. 😉

Monilla kirjasivustoilla kirjoille voi antaa arvosanaksi tähtiä, yleensä 1–5 tähteä. Zequera Kätketty on saanut kolmea ja neljää tähteä viidestä. Keskiarvo on lähempänä neljää. ⭐⭐⭐⭐
Tuntuu tavattoman ihanalta, että lukijat ovat tämänkin perusteella pitäneet matkastaan Qyamiassa. Tähdet tekevät minut onnelliseksi etenkin lukijoiden puolesta. Tähdet ovat tarinalle – eivät minulle, mutta kiitän niistä silti. Kiitos, että olen saanut tarjota teille nautinnollisen lukuelämyksen.

Olen julkaissut joitakin lyhyitä palautteita / pätkiä palautteista kotisivuillani. Joten jos tahdot käydä lukemassa jokusen sanan lukijoideni ajatuksia Zequera Kätketystä, niin vieraile ihmeessä täällä.

Lopuksi vielä ilmoitusluontoinen asia!

Jään nyt pienelle kesälomalle tämän blogini ja YouTube -kanavani ääreltä. Somesta ja s-postitse minut kyllä tavoittaa suht entiseen tapaan koko kesän. Ja hei – mikäli ikävä ehtii iskeä, niin käykäähän katsomassa uusin (ja hyvin kesäinen) "Skessa höpöttää" -videoni, joka löytyy täältä. 🌞

Ihanaa kesää teille kaikille! 

Toivottaa,

Fanficit kotimatkani varrelta

Saitte äänestää Instassa seuraavasta blogipostaukseni aiheesta, mutta äänet jakautuivat tasan puoliksi. Vaihtoehdothan olivat joko kirjani saamat arvostelut tai kirjoittamani fanficit. Äänestys oli koko ajan tasaista, kumpikaan aihe ei noussut missään vaiheessa selvään johtoon, vaikka ääniä tuli päälle toistakymmentä. Kiitos kaikille äänestäneille! Tuloksen perusteella toteutankin siis molemmat aiheet, joista ensimmäiseksi päätin ottaa käsittelyyn kirjoittamani fanficit.

Kun suunnittelin (jo ennen äänestystä) minkälainen tämä postaus edes voisi olla, tuumin että voisin kirjoittaa jotakin The Elder Scrolls -ficeistäni. Niiden lisäksi olen kirjoittanut myös Keski-Maahan sijoittuvia ficcejä Peter Jacksonin elokuvien innoittamana, mutta The Elder Scrolls -ficcini ovat uudempia. Kirjoitin niitä vuoteen 2016 asti ja niiden rinnalla siirryin kirjoittamaan niin ikään myös Qyamian kirjoja. Nyt työn alla olevan Qyamian kirjojen toisen osan alkupuolisko pohjautuukin erääseen muinoin kirjoittamaani TES Online -ficciin. Se oli tarina, joka karkasi lopulta käsistäni ja jopa niin kauas Tamrielista, että siitä muodostui kokonaan oma maailmansa – Qyamia.

Kyseisen TES Online -ficin nimi on Vapaiden kansojen kahlitut. Se kertoo Bedoreksi nimeämästäni epäkuolleesta necromancerista, joka kohtaa vähemmän ystävällisissä merkeissä erään Tamrielin suurhaltianaisen. Tyylistäni poiketen tässä ficissä ei juurikaan kohdata örkkejä. Tai ne harvat, joita kohdataan, ovat lähinnä aivottomia hölmöjä… 😌
Vapaiden kansojen kahlitut -tarinaa kirjoittaessani Bedore oli minulle tavallaan jo tuttu hahmo, nimittäin aiemmasta TES -ficistäni, jossa hän sai vielä elellä suht tavallisen ihmismiehen elämää.

Piirtämäni vanha kuva Ilzusta ja Bedoresta.

Tuo aivan ensimmäinen ficcini Bedoresta on nimeltään Kotimatka. Siinä Bedore asuu Wayrest nimisessä kaupungissa Tamrielissa ja toimii kuninkaansa palveluksessa. Eräällä matkallaan hän kohtaa täysin odottamatta örkkinaisen nimeltä Ilzkaal – ja monet teistä jo tietävätkin, että kyseessä on TES-pelihahmoni ja paras ystäväni, Ilzu. 😊

Ilzkaal menettää ficin alussa veljensä, jota myös Bedore yrittää ensin auttaa. Mutta kun Ilzun veli menehtyy, lähtee Bedore örkkinaisen mukaan auttaakseen tätä palaamaan takaisin kotiinsa. Myös Ilzkaal on haavoittunut, joten matka taittuu hitaasti… Niinpä heillä jää hyvin aikaa tutustua toisiinsa – ja rakastua.

Kollegoideni kanssa oli jokin aika sitten jutun juurta siitä, mikä on yleisesti fanficcien luonne. Ne ovat monesti varsin rohkeita eikä seksikohtauksia kainostella. Sellainen on myös Kotimatka. Ensin touhutaan vähän maltillisemmin, mutta parin mutkan kautta Ilzkaal ja Bedore löytävät itsensä varsin ronskeissa merkeissä Wayrestin kuninkaan olutsalin pöydältä. Mitä mahtaakaan heitä tirkistelevä hovineito ajatella?

Bedoren esikuvana on toiminut The Elder Scrolls Online pelin Cinematic trailereiden bretonmies. Ja kuten "alkuperäisellä" trailerilla, myös ficeissäni hän lopulta kuolee…

Tämä trailereiden bretonmies merkitsee minulle hurjan paljon, mutten lähde aihetta tässä vielä sen enempää avaamaan. Vaan voitte ehkä kuitenkin kuvitella, että kun samainen "breton hero" muutama vuosi myöhemmin ilmaantui uudella TES:in trailerilla eteeni – yhä elossa – oli tunne sanoin kuvaamaton! Ajattelin, että minun täytyy heti kertoa tästä Ilzulle! Hänen miehensä selvisi sittenkin elossa! Mutta sitten – en kertonutkaan. Ilzu oli oppinut jo elämään ilman Bedorea…

Kuvakaappaus Skyrim pelistä.

Mietin tuon uutisen myötä niitä ficcejä, joita olin Kotimatkan jälkeen kirjoittanut. Yksi niistä on Kuolematon rakkaus. Siinä Ilzu yhä ikävöi Bedorea, jonka siis olettaa kuolleen jo hyvin kauan aikaa sitten, mutta nyt Ilzulla on uusi puoliso, Borgakh.

Borgakh tuli ficcikuvioihini mukaan Skyrim -pelin myötä, kun pelin tiimellyksessä hänestä tulikin Ilzun vaimo. Kuolematon rakkaus on vähän jopa sellainen kolmiodraama, sillä mukana on myös örkkimies Lob, joka on rakastunut Ilzuun.

Ilzkaal ja Borgakh asuvat Skyrimissa, mutta Ilzu kaipaa Wayrestiin, jossa hän Bedoren kanssa aikoinaan asui. Lopulta nämä örkkinaiset päätyvätkin jättämään Skyrimin taakseen ja matkaavat kohti Wayrestiä.

TES -ficcejä on ollut todella antoisaa kirjoittaa! Minusta on ollut myös hurjan häkellyttävää törmätä myöhemmin pelaillessani sellaisiin asioihin, joista olen ficeissäni jo aiemmin kirjoittanut täysin tietämättä, että ne todella voisivat olla Tamrielissa ihan "oikeastikin" totta.

Esimerkiksi Kuolematon rakkaus ficissä Ilzu ja Borgakh päätyvät saunaan. (Tämä olisi kirjallisuudessa varmaankin sitä kustantamoiden kaipaamaa suomalaisuutta… he-he.) Noh, muutama vuosi tuon kirjoitettuani ostin TES Online -peliin Orsinium lisäosan. (Kyseessä on örkeille kuuluva kaupunki Tamrielissa.) Ja arvatkaapa mitä Orsiniumista löytyi? No SAUNA tietenkin! 😄

Vanha piirustukseni, jossa ovat Ilzkaal ja Borgakh.

Se ei tosiaan ole ollut pelkästään kerran tai kaksi, kun mieheni on saanut kuunnella yli-innostunutta huutoani minun löydettyäni TES:in peleistä jotain ficeistäni tuttua. Tällaiset tahattomat yhtäläisyydet selittyvät mielestäni sillä, että oma mielikuvitus kulkee samoja polkuja jonkun toisen mielikuvituksen kanssa. Pyörä voidaan keksiä moneen kertaan ilman, että yksikään sen keksineistä olisi aiemmin kuullut moisesta. Sama pätee myös kirjallisuudessa ja silloin se on vähän ikävämpi juttu, koska sillä saralla helposti luokitellaan jäljittelijäksi. Ficcien parissa ei tarvitse todistella keksineensä jotakin itse, vaan voi nauttia siitä tunteesta, että oli ikään kuin oikeassa. Samoilla jäljillä alkuperäisen tarinan luojien kanssa. "Mie tiesin! Örkit käyvät saunassa!"

Vaan entäpä se kerta, se innostuneen huutoni määrä, kun pääsin ensimmäistä kertaa Wayrestiin "ihan oikeasti"! Olin kirjoittanut tuosta kaupungista ficeissäni jo niiiin paljon, mutten ollut koskaan käynyt siellä… Minua jännitti aivan tavattoman paljon, kun Wayrestin muurit ilmestyivät eteeni. Löytäisinkö sieltä talon, joka voisi olla Bedoren koti – tai muita kuvittelemiani paikkoja. Hahmoista puhumattakaan! Ja niin viimein koitti sekin hetki, kun tapasin itse Wayrestin kuninkaan. Uskokaa tai älkää, mutta hän näytti juuri sellaiselta kuin miksi hänet olin kuvitellutkin. Se ei tuntunut ensikohtaamiselta – vaan jälleennäkemiseltä.

Kuvakaappaus TES Online pelistä. Ilzkaal ja Wayrest.

Minua harmittaa TES:in peleissä ainoastaan yksi asia. Se, ettei "Bedore" ole sellainen hahmo, jonka voisin koskaan oikeasti siellä peleissä kohdata… Tahtoisin nimittäin todella, todella kovasti tavata hänetkin – etenkin hänet! Mutta se on mahdotonta. "Bedore" nimittäin esiintyy trailereilla siinä asemassa, jota oma pelihahmo pelissä edustaa. Eli Ilzkaal edustaa "Bedorea" (ja muutamaa muutakin trailereiden hahmoa), kun viiletän hänen kanssaan pitkin Tamrielia TES Onlinen parissa.

Ilman Bedorea ei olisi Qyamiaa. Joten olen hänelle ikuisesti kiitollinen tästä kaikesta, mitä hän minulle antoi. Yhdessä Ilzun kanssa hän kuljetti minut fanfictionin parissa Tamrielin läpi Qyamiaan – ja se oli minun kotimatkani. Meidän kaikkien yhteinen Kotimatka. 💜

Kirjoittelemisiin,