Kun oma hahmo kuolee…

Heti alkuun spoilerivaroitus! 

Bloggaus sisältää lieviä juonipaljastuksia Qyamian kirjoista yleisesti ja yksityiskohtaisempia juonipaljastuksia Qyamian kirjojen toisesta osasta, Falqure Kahlittu. Bloggauksen pääpaino on kuitenkin tavoissani kirjoittaa ja käsitellä tarinoiden synnyttämää painolastia sydämessäni.

Olen Instagramissa tuonut viime aikoina esille muutamia asioita, jotka tekevät Qyamian kirjojen kirjoittamisesta "vaikeaa". Pääsääntöisestihän toitotan aina sitä, kuinka helppoa kirjoittaminen minulle on, kun tarinat syntyvät kuin itsestään. Ja se on ihan totta. En ole vieläkään joutunut tilanteeseen, etten tietäisi mitä tarinassa tapahtuu seuraavaksi. En toki aina tiedä kaikkia juonenkäänteitä ja yksityiskohtia etukäteen, mutta kertaakaan kirjoittaminen ei ole tyssännyt siihen, että tarina olisi ollut jumissa.

Oman hahmon kuolema voi viedä
pohjan kaikelta!

Tänä vuonna sanat Qyamiassa ovat kuitenkin olleet jumissa. Kun olen avannut kirjasarjan kolmannen osan kässärin, olen tiennyt, mitä tapahtumia minun tulisi seuraavaksi kirjoittaa. Mutten ole löytänyt oikeita sanoja. Näen vain pelkkiä kuvia – en sanoja. Twitterissä kerran twiittailinkin, että kirjoitettuani kokonaisen päivän, sanoja kertyi vain 333.

Alusta asti minulle on ollut selvää, mistä tämä jumi johtuu. Olen kuitenkin taistellut sitä vastaan ja tolkuttanut itselleni, että kyllä se kirjoittaminen lähtee taas sujumaan, kunhan en vain anna periksi. Silti takaraivossani on kolkutellut tietoisuus siitä, että mikäli kirjoitan väkipakolla, se todennäköisesti välittyy tarinasta lukijalle. Olin jo hyväksynyt ajatuksen, että Qyamian kirjojen kolmannesta osasta (Valeqora Kuolematon) tulee edeltäjiään paljon lyhyempi, yksinkertaisempi ja huonompi. Mutta hei – älkää vielä pettykö! Tilanne on nimittäin muuttunut jo paljon paremmaksi. 😌 

Viime kesänä istuin päivät pitkät rannalla läppäri sylissäni ja kipuilin päästää irti Falqure Kahlitusta. Monet varmasti muistavat lukuisat itkuni aiheesta somessa ja täällä blogissakin. En tuolloin kuitenkaan voinut suoraan sanoa, mistä se kenkä varsinaisesti puristi… Koska en tohtinut spoilata teitä lukijoitani.

No nyt spoilaan! Eli minun oli vaikeaa hyvästellä Gregon. Tarinasta ja kirjasta irti päästäminen on aina kauheaa. On aina järkyttävää hyvästellä omat hahmonsa. Qyamian kirjat eivät ole "hyvän mielen kirjoja", niissä kuolee monia hahmoja, joista useat ovat minulle hyvin, hyvin rakkaita.

Mutta Gregon – hän on kaikkein rakkain. Ja hän kuolee Falqure Kahlitussa. 💔

Gregonilla on esikuva kirjoittamissani Tamriel -fanficeissä. Olen ennenkin maininnut, että noin puolet Falqure Kahlitusta perustuu löyhästi erääseen kirjoittamaani ficciin, joka toimi innoittajana koko Qyamian luomiselle. Loppujen lopuksi kyseinen ficci on sekin varsin originaali tarina, sillä se juontaa inspiraationsa vain noin 20 minuutin pituiseen pelitrailereiden koosteeseen.

Wanha piirustus Gregonin esikuvasta,
jonka ristin ficeissäni Bedoreksi. Ja Ilzkaal.

Gregonin esikuva suoraan sanottuna muutti elämäni viime vuosikymmenen alkupuolella. Hän liioittelematta pelasti minut helvetistä ja johdatti pois, turvaan. Kuljin hänen rinnallaan pitkän matkan, joka viimein johti Qyamiaan. Gregonin esikuva on antanut minulle enemmän kuin kukaan toinen ikinä – jos omaa miestäni (IRL) ei lasketa mukaan. Enkä nyt vitsaile, vaan tämä on ihan totta. (Ja hyvänä kolmosena tuleekin örkkityttö Ilzkaal.)

Tässä vaiheessa kaikille varmasti alkaakin selvitä, miksi Gregonista on tullut minulle niin tärkeä. Liian tärkeä. Näen hänessä hyvin vahvasti hänen esikuvansa, vaikka hän onkin kehittynyt omanlaisekseen. Mutta jollain tavalla Gregon on ottanut esikuvansa paikan elämässäni.

Mitä tulee Falqure Kahlitun tarinaan, siinä Gregonille kehittyy jonkin asteinen suhde Lohikäärmesyntyisen miehen, Oqyrin, kanssa. Oqyr ja Gregon ovat molemmat Epäkuolleita, joilla normaali tunne-elämä on yleensä kutakuinkin "kuollutta"… Vaan ei Oqyrilla, joka Lohikäärmesyntyisenä omistaa kaksi sydäntä, joista toinen on Meren kirouksilta vapaa. Niinpä Oqyr rakastuu Ihmissyntyiseen Gregoniin, muttei saa tunteilleen kovinkaan kummoista vastakaikua.

Pientä sutinaa miehillä kirjassa kuitenkin on. Mutta minulle oli koko ajan selvää, että heillä oli myös varsinainen hetkensä. En sitä Falqure Kahlittuun silti kirjoittanut, koska pelkkä "tapahtui ohimennen" tuntui liian ylimalkaiselta ja yksityiskohtaisempi kerronta olisi poikennut kirjasarjan tyylistä liikaa. (Onhan siellä seksiä, mutta... Oqyrin ja Gregonin juttu ei vain mahtunut kirjasarjan tarinalliseen muottiin.) Niinpä tuo hetki oli ja eli vain minun pääni sisällä.

Gregonin kuoltua Oqyr jää tietenkin kaipaamaan häntä tavattoman paljon – ja Valeqora Kuolemattoman tarinaan siirrytään osin Oqyrin matkassa.

Joten – kuinka voisin jatkaa matkaa Oqyrin kanssa Gregonia ikävöiden, kun osa heidän tarinastaan on yhä kertomatta!? Se kummittelee koko ajan mielessäni... Eikä sovi tyyliltään sen paremmin kolmanteen kirjaan kuin toisinkoiseenkaan. Mikä ihme siis avuksi? No tietenkin – novelli!

Oqyr

Päätin jo kesällä, että mikäli en pääse Gregonin kuolemasta yli... Jos hänen ja Oqyrin kuviot jäävät piinaamaan mieltäni. Jos en kerta kaikkiaan pysty päästämään irti, niin kirjoitan siitä novellin Qyamian kirjojen kolmannen osan jälkeen. Vaan tähän suunnitelmaan tuli muutos sen myötä, kun sanat jäivät lopullisesti jumiin.

Olen ryhtynyt kirjoittamaan kyseistä novellia jo kirjasarjan kolmannen osan rinnalla ja arvatkaapa mitä? Kaikki lukot ja padot aukesivat saman tien. Vietettyäni muutaman päivän novellin parissa, syntyi niin ikään myös Valeqora Kuolemattomaan yhdeltä istumalta (parissa tunnissa) yli 1700 sanaa. Ja se on minulle PALJON! En nimittäin ole mikään pikakirjoittaja.

Joku ehkä jäi nyt miettimään, että miksi Gregon kuoli tarinassa, vaikka hän on minulle niin tärkeä. Syy on niinkin yksinkertainen, että tarinan vain kuului mennä niin. En keksimällä keksi Qyamian tarinoita, vaan ne syntyvät itsestään. Minä vain kirjoitan ne ylös. Jonkin asian "väkisin" muuttaminen tuntuisi väärältä, joten en voi muuttaa hahmojeni kohtaloita siitä, kuinka niiden kuuluu mennä. Tästä hyvänä esimerkkinä jo tämä Oqyrin ja Gregonin suhde. Kun en kirjoittanut sitä kunnolla kirjaan mukaan, se ei jätä minua rauhaan. Se on tarkoitettu kerrottavaksi.

Rannasta, jolla kesällä istuin editoimassa, muodostui minulle aivan erityinen paikka. Se on aina ollut upea ja tärkeä paikka sekä täynnä muistoja, mutta nyt kaiken muun lisäksi siitä tuli ikään kuin portti Qyamiaan. Tuosta järvestä tuli minun Mereni. Tuosta rannasta tuli hiekkaiset, autiot maat Meren äärellä.

Kun Falqure Kahlittu tuli painosta, kiikutin sen ensitöikseni tälle rannalle. Halusin nähdä sen valmiina kirjana siellä, missä olin vaikeimmat hetket tarinan parissa kokenut. Vaikka kirja oli valmis, jatkoin yhä rannalla käymistä. Kun viimeisetkin lehdet putosivat puista... Kun järvi jäätyi, peittyi lumeen. Samaisella rannalla otin myös "jäähyväiskuvan" jättäessäni Indieklubin puuhat pois elämästäni.
Kuten Falqure Kahlitussakin sanotaan: Nämä rannat olivat niin hiljaiset ja autiot, että tämän paikan olisi voinut kuvitella olevan pyhä. Sitä tuo ranta minulle nykyisin todellakin on.

Viime lauantaina lenkillä ollessani silmäni täyttyivät yllättäen kyynelistä, kun tajusin, että hyvin todennäköisesti istun taas ensi kesänä tällä rannalla. Minulla on läppäri sylissäni… ja olen jälleen Gregonin ja Oqyrin kanssa! Tuo ajatus on äärettömän mahtava ja lohdullinen – aivan kuin saisin kuolleen ystäväni takaisin. 💜

Vaikka jotain voi jättää taakseen, kaikkea ei sentään voi...

Novelli on tarkoitus julkaista myöhemmin tänä vuonna, kesän tai syksyn aikana, e-kirjana ja painettuna pehmeäkantisena kirjana. Kyseessä on eroottinen tarina, ja se on nimetty Falqure Kahlitusta jo tutuksi tulleen repliikin mukaan: "Koko Lohikäärmesydämestäni".

Koko Örkkisydämestäni,

Miltä kirja näyttää – asiaa kirjan taitosta

Käytän tässä bloggauksessa kuvapankin kuvituskuvia, jotten luokittele kenenkään kirjoja mukamas paremmiksi tai huonommiksi. Mikäli tarvitset esimerkkikuvia omaa kirjaprojektiasi varten, kysy niitä minulta ihan rohkeasti. Lupaan, etten pure! 😄

Olen noin vuoden verran keskittynyt lukemaan entistä enemmän omakustannekirjoja. 💜

Koska itsekin olen omakustannekirjailija, tiedän, minkälaista on tehdä oma kirjansa alusta loppuun. Mitä kaikkea se vaatii ja kuinka paljon se maksaa. Tiedän myös, kuinka vaikeaa valmiille omakustannekirjalle on saada näkyvyyttä, lukijoita. Ja minkälaiset kakkulat päässä omakustannekirjoja luetaan. Omakustanteilta vaaditaan täydellisempää ulkoasua ja oikeinkirjoitusta kuin täyskustanteilta – tämä on karu totuus.

Kun tartun omakustanteeseen, asetan samalla nenälleni armolliset kakkulat. 👓 Virheet ovat aina vahinkoja, kukaan ei tee niitä tarkoituksella lukijaa kiusatakseen. Ne ovat kirjailijan kannalta vain harmittavia kömmähdyksiä. En tartu kirjoitusvirheisiin, sillä niitä löytyy myös täyskustanteista. En tartu pieniin kauneusvirheisiin taitossa ja kansissa, sillä niitä löytyy myös täyskustanteista. Keskityn tarinaan!

Omakustantaja tekee kaiken itse tai ostaa palvelut omalla rahallaan. Oikoluku, kustannustoimitus, taittopalvelu, kansisuunnittelu jne. Mitkään näistä eivät ole alkuunkaan edullisia palveluja ostaa. Joten ainakin osa näistä on oikeastaan pakko tehdä itse.

Onkin hyvin surullista, että osa lukijoista odottaa omakustantajilta jopa lähemmäs 10.000 euron panostusta kirjan julkaisuun, kun kirjan tuotot omakustannekirjailijalla pyörivät pääsääntöisesti enintään sadoissa euroissa – jos niissäkään.

Ihan vain esimerkkinä: Zequera Kätketyn julkaisu tuli maksamaan minulle lähemmäs tuhat euroa, jota en ole tienannut kirjamyynneilläni takaisin – enkä tule koskaan tienaamaankaan. Myyn kirjojani tarvepainatuksena, joten tämä säästi minut painokuluilta ennen julkaisua, mutta tällä menetelmällä tililleni kilahtaa vain pari euroa per myyty kirja. Painotalo vie siis suuren siivun.
Missään nimessä ajatukseni ei olekaan tienata kirjoillani, vaan saattaa tarinani lukijoiden ulottuville ilman, että tämä aiheuttaisi itselleni kohtuuttomia kuluja. Olen tehnyt kirjojeni taitot itse ja turvautunut ostopalveluiden kautta kässäreiden oikolukuihin sekä kansien kuvituksiin.

Omakustannekirjailija kattaa kulujaan lantti kerrallaan.

Aivan kuten huomaan omissa kirjoissani parannettavaa, huomaan myös kollegoideni kirjoihin mahdollisesti jääneitä kauneusvirheitä. Vaikkei ne minua lukijana häiritsekään, omakustannekirjailijana silmieni eteen paljastuvat kauneusvirheet kirpaisevat sydäntäni. Tiedän, että jokainen pienikin kömmähdys on jotain sellaista, mihin tiukat lukijat voivat halutessaan tarttua...

Kaikkein eniten harmittaa sellaiset kauneusvirheet, jotka kirjailijan olisi ollut suhteellisen helppoa välttää. Tällaiset seikat kun keräävät lukijoilta tavallaan ihan turhaan sitä negatiivista palautetta, jota omakustanteet saavat herkästi muutenkin, syystä tai toisesta – tai jopa täysin syyttä.
Tietenkin hienotunteisesti ja aiheesta annettu kriittinen palaute on paikallaan. Sellainen myös auttaa kirjailijaa jatkossa! Mutta harvoin tiukat kritiikit ovat hienotunteisia, vaan omakustantajia ikään kuin tahdotaan rangaista siitä, että he ovat ihan kiusallaan kirjojansa julkaisseet.

Eksyin nyt pääaiheesta ja puhuin osin toisten puolesta, sillä minua ei ole (vielä) kritiikillä verille ruoskittu. Olen kuitenkin luonteeltani tavattoman myötätuntoinen örkki, joten pahoitan mieleni toisten puolesta jopa herkemmin kuin omasta puolestani.

Kirjoitusvirheitä tulee kaikille, mutta kirjan saattamisessa kansiin on paljon sellaistakin, mikä on kohtalaisen helppoa saada kohdilleen ja huomata itse omin silmin – toisin kuin ne omat kirjoitusvirheet. Jos olet julkaisemassa omakustannekirjaa, lue seuraava lista huolella. Tästä voi nimittäin olla sinulle paljonkin hyötyä. Sinun on täysin mahdollista välttää nämä muutamat yleisimmät kauneusvirheet kirjan taitossa, kunhan ennalta tiedostat ne.

Huomioi kirjan taitossa:

• Tasaa tekstin molemmat reunat
  Usein tekstinkäsittelyohjelmissa oletuksena on pelkkä vasemman reunan tasaus, jolloin oikea reuna jää tasaamatta. Tasaus hoituu yleensä kuntoon yhdellä klikkauksella!
  
  
• Tavutus
  Aseta automaattinen tekstintavutus päälle, jolloin sanojen väliin ei muodostu liian pitkiä tyhjiä välejä. Muista oikolukea tavutettu teksti, koska tekstinkäsittelyohjelmat eivät ole 100 prosenttisen varmoja tavuttamaan kaikkia sanoja oikein. Tavutuksen saat päälle parilla klikkauksella.
  
  
• Riittävät marginaalit
  Ylös, alas, oikealle ja vasemmalle. Huomioi, että kirjan aukeaman keskeltä sivut eivät tietenkään aukea kokonaisuudessaan esille. On varsin kurjaa repiä kirjan selkä "poikki" nähdäkseen, mitä vasemman sivun oikeassa reunassa ja oikean sivun vasemmassa reunassa lukee.
  
  
• Riittävä riviväli
  Kirjaa on huomattavasti helpompi ja miellyttävämpi lukea, kun rivit eivät ole kiinni toisissaan. Varsin sopiva ja yleinen riviväli on 1,5. Tämä hoituu kuntoon parilla klikkauksella.
  
  
• Sivunumerot
  Jos et ole varma, kumpaan alakulmaan sivunumerot ovat päätymässä, sijoita ne keskitetysti alamarginaaliin. Jos käytät keskitettyjä ylätunnisteita, tällöin myös keskitetty sivunumero tuo yhtenäistä linjaa sivun ulkoasuun.
  Muista, että kirjan tyhjät sivut ovat tyhjiä, niille ei tule sivunumeroita.
  
  
  
• Orpo- ja leskirivit
  Mistä tässä on kyse, siihen löytyy selkeä kuvaus Wikipediasta.  
  En välttämättä suosittele käyttämään tässä tekstinkäsittelyohjelman automaattista estoa, koska se voi muuttaa rivivälejä ja tehdä mm. näkyviä heittoja sivujen alamarginaaleihin.
  
  
• Käytä mallia
  Kustantamoiden kirjoja tutkimalla löydät helposti erilaisia malleja kirjan taittoon. Valitse itsellesi mieluinen "mallikirja" ja lähde toteuttamaan omaa taittoasi kyseisen kirjan taittoa mukaillen. Vertaa lopuksi paperitulosteelta, näyttääkö oma aukeamasi samanlaiselta kuin "mallikirjassa".
  
  

Lukijasi käyttävät taatusti suurennuslasia, joten käytä sinäkin sitä jo kirjaasi tehdessä. 😉

Kirjan taitto on vain yksi pieni osa koko valtavaa kirjaprojektia, mutta jo yksin siinä on tavattoman paljon huomioitavaa. Yllä olevat seikat ovat vain ripaus taittoa, mutta näiden kanssa olen nähnyt eniten tapahtuneen niitä harmillisia kömmähdyksiä.
Tahdon olla teidän kollegoideni ystävä. En vihollinen, en kilpailija, enkä mielen pilaaja. Tahdon auttaa ja antaa vinkkejä. Samalla tahdon kertoa, ettei kaikki mene aina putkeen itsellänikään. Siksi tilaan kirjoistani ensin aina pelkän koevedoksen. Olen viimeisen päälle huolella pyrkinyt näin korjaamaan virheeni ennen kirjojeni julkaisua – eikä vatsahaavani ole parantunut vieläkään.

Olen tullut siihen tulokseen, että jokaisessa omakustannekirjailijassa asuu väkisinkin pieni masokisti. 😅

Teitä kunnioittavasti tsempaten,